Usein asunnon myynti-ilmoituksessa oleva hinta on myyjän asettama tarkka pyyntihinta. Monet asunnot myydäänkin juuri tällä ilmoituksessa näkyvällä hinnalla, ja joskus jopa paljon suuremmallakin summalla. Tarjouskauppa saattaa jopa nostaa asunnon hinnan paljon lähtöhintaa korkeammalle.
Silloin tällöin asunnon hinnassa voi kuitenkin olla myös neuvotteluvaraa. Neuvotteluvara on yleensä noin alle 5% tienoilla. Mikäli siis olet ostamassa asuntoa, jossa on 200 000 euron myyntihinta, neuvotteluvaraa voi olla jopa noin 10 000 euron verran.
Neuvotteluvaraa on usein silloin, jos asunnosta ei ole jätetty montaa tarjousta. Paikkakunnilla, joilla kilpailu on kovaa, kuten pääkaupunkiseudulla, neuvottaluvaraa on usein vähiten. Toisaalta muilla paikkakunnilla neuvotteluvaraa saattaa olla parhaimmillaan jopa yli 7%.
Myyjien kannattaa laittaa lähtöhinta kohdilleen jo ilmoitusta suunnitellessa. Liian suuri pyyntihinta voi pidentää asuntokauppaa monella kuukaudella ja karkottaa potentiaalisia ostajia. Toisaalta suuren pyyntihinnan asettaminen ei kuitenkaan vaikuta lopulliseen myyntihintaan. Myyjien kannattaakin pyytää apua ammattilaiselta asunnon hinnan määrittämiseen.
Tarjouskauppa voi olla hyvä idea myyjälle silloin, kun he haluavat saada mahdollisimman hyvän tarjouksen asunnosta. Tarjouskaupassa tavoitteena on saada lähtöhintaa hieman korkeampi tarjous. Tarjouskauppa voi olla ostajallekin mielekäs vaihtoehto, sillä tarjoukset ovat nähtävillä ja ostaja voi tehdä tarjouksen oman budjettinsa puitteissa. Asunnon myyjä sen sijaan voi hyväksyä tai hylätä tarjouksia oman mielensä mukaan.
Asuntokaupassa on tärkeää, että asunnolle asetetaan juuri sopiva pyyntihinta. Mikäli hinta on liian korkea, potentiaaliset ostajat eivät edes kysy asunnosta lisää. Neuvotteluvaraa on hyvä olla ja ostajien kannattaa rohkeasti kysyäkin asiasta. Parhaimmillaan neuvotteluvaraa voi olla jopa useiden prosenttien verran. Mikäli olet myymässä tai ostamassa asuntoa, muista, että ammattilaiset voivat aina auttaa sinua määrittelemään asunnon oikean myyntihinnan!